Vaihdevuodet ja niiden peruuttaminen

On kyllä ihmeellisiä lääkkeitä. Ensin ajetaan oma hormonitoiminta alas niin, ettei kohdun limakalvo ala paksunemaan ja munasarjat ovat lepotilassa ja sitten sanotaankin keholle, että höpsistä, ei muuta kun tuottamaan munasoloja oikein urakalla. Ja tämä kaikki kolmen viikon sisällä.

On tämä fyysisesti rankkaa, sen huomaan nyt. Väsyttää, en saa kunnolla nukuttua. Päätä särkee. Palelee ja seuraavassa hetkessä onkin sitten taas jo hiki.
Henkisesti ajattelin, että olen asian kanssa jo lähestulkoon sinut. Lähettiinhän hoitoihin sillä ajatuksella, että kokeillaan nyt tätä vielä, ilman mitään sen suurempia toiveita. Mutta kun sairaanhoitaja viimeksi kysyi, miten olen jaksanut, niin ei itku ollut kaukana. En tiedä, mistä se oli kiinni. Ehkä siitä, että olin väsynyt, ehkä lääkkeistä, tai sitten siitä, millä sanoilla hän kysyi, äänensävyistä, ilmeistä, siitä että hän on nähnyt tilannetta jo niin usein ennen minua ja tietää mitä kaikkea ihmiset on jo ennen ivf:ää käynyt läpi. Jotenkin kysymys kolahti ja kosketti. Ehkä elämä on mennyt niin vauhdilla, ettei lapsettomuusasioita pystynyt paljon tai tarpeeksi käsittelemään ja hänen luonaan oli pakko pysähtyä nyt hetkeksi miettimään mitä minulle kuuluu ja miten olen jaksanut. Huomasin, että taidan sittenkin elättää isoja toiveita sen suhteen, että hoidot onnistuvat.

Olin kuvitellut jo mielessäni, että testit tulevat näyttämään negaa, niin kuin aina tässä kuuden vuoden yrittämisen aikana. Olen ajatellut, ettei asia yllätä tai ärsytä, eikä varsinkin sureta. Mutta taisin olla väärässä. Nyt hieman pelottaa, miten kestän epäonnistumiset ja takapakit.

Joululahja itselleni

Tässä blogi on ollut vähän aikaa tauolla. Ei tarkoituksella. Ja ajatuksia ja aiheita on pyörinyt mielessä paljonkin.

Arki on ollut hyvin kiireinen, paljon käynyt vieraita ja paljon itse oltu viikonloput muualla. Illat on täynnä esikoisen leikkitreffeillä, joulutapahtumilla, työmatkoja ja ihan normi huushollilla. Lisäksi perheemme läheinen on saattohoidossa. Vierailemme hänen luonaan aina kun mahdollista ja tietenkin myös omien voimavarojemme mukaan.

Lapsettomuutta tässä seuraan vähän niin kuin sivussa tällä hetkellä, vaikkakin hoidoissa ollaan päästy seuraavalle levelille. Tuntuukin hassulta, nyt kun alkaa tapahtua taas jotain tällä saralla niin on elämä täynnä kaikkea muuta niin paljon, ettei ehdi sen kummemmin surraa tai tuskailla etukäteen. Eletään hetkessä. En tiedä, onko hyvä vai huono asia, mutta sillä nyt mennään.

Ostin siis joululahjaksi itselleni lääkkeitä. Kalliita sellaisia. Synarela, nenäsumute, jolla saadaan ajettu oma hormonitoiminta alas, oli eka paketti. Ja joulun jälkeen sain jatkaa ostoksia vielä isommalla summalla kun toinen synarela-sumute ja gonal-kyniä piti hankkia. Lääkkeisiin olen tässä vuoden vaihteessa käyttänyt n 600€ ja monta reseptiä tossa vielä odottamassa.

Synarela on kyllä näppärä juttu, aamuin illoin otat vähän suihketta nenään, todella helppo, nopea ja huomaamaton. Töissä aikataulu on aiheuttanut hieman miettimistä, monesta kokouksesta livahtanut ulos ilman mitään selityksiä. Mutta olen yrittänyt näyttää siltä, että olisi tärkeä puhelu tmv. Kukaan ei kysynyt tähän asti mitään.

Gonal-kynä on jo ihan eri juttu. Tosiaan olen saanut piikittää itselleni lääkkeitä tässä ja se ei ihan niin huomaamattomasti kävisi töissä tai kylässä. Onneksi tämä on kuitenkin vain lyhyt vaihe ja iltaisin pistäminen kotona onnistuu aina samaan aikaan. Vaihdevuodet on onnistuneesti käyty läpi kahdessa viikossa, sivuoireetkin on pysynyt kuosissa. Pääkipua, väsymystä ja lämpövaihtelua on ollut, mutta kaikki ihan siedettävää. Jospa sitten todelliset vaihdevuodetkin menee näin näppärästi ohi.

Lääkkeen pistäminen itselle on kyllä sitten sellainen kokemus, jota en osannut oikein arvioida etukäteen. Verenluovutuksessa olen käynyt montakin kertaa ja verikokeiden ottaminenkin on aivan jees, ei aiheuta mitään vastenmielisiä tunteita tai ajatuksia. Luulin siis, että pistäminenkin onnistuu ihan tästä vaan. Kun kävin Naistenklinikalla kontrolloimassa vaihdevuosien tilannetta eli onko synarela tuonut toivottua tulosta, hoitaja antoi onneksi mahdollisuuden harjoitella feikki-kynällä pistämistä. Kyllä siinä hetken tuijotin kynää ja mahaa ennen kuin uskalsin pistää. Jos eka kerta olisi yksin ollut kotona, niin ei olisi mennyt niinkään hyvin, siitä olen aika varma. Hoitaja meinasi vaan, että olisin sitten pyytänyt miestä pistämään. Heh, hän varmaan pyörtyisi <3

Nyt sitten jännitetään, miten gonal vaikuttaa ja montako munasolua saadaan talteen, moniko niistä hedelmöityy ja päästäänkö siirtoon. Saadaanko pakkaseen asti alkioita. Ja tärppääkö.

Oikein onnellista alkanutta uutta vuotta teille kaikille <3