lauantai 2. maaliskuuta 2019

Keskenmeno

Biokemiallinen raskaus.
Niin kai lääkärit sitä meidän kyytipojan aiheuttamaa plussaa kutsuvat.

No, itse ajattelen, että se oli paljon enemmän. Kuitenkin pienen pieni elämän alku.
Olinhan todistetusti hetken raskaana. Ja ihan lyhyesti ehdin toivoa, että raskaus voisi päättyä onnellisesti monen kuukauden päästä.

Ihan hetken verran ehdin haaveilla. Ehdin haaveilla kasvavasta mahasta. Milloinkohan ensimmäiset läheiset ihmiset alkaisi huomaamaan raskautta? Milloin liikkeet alkaisi tuntua?
Hetken, pienen pienen hetken ehdin kuvittelemaan, että esikoisemme saisi niin toivotun ja kaivatun sisaruksen. Miten ja milloin hänelle asiasta kerrottaisi? Hän olisi niin ylpeä isosisko.
Silmänräpäyksen verran ehdin miettimään syksyä. Olisinko äitiyslomalla? Osaisinko nauttia ensihetkistä ja kaikesta vauvan hoidosta aivan eri tavalla kuin ekalla kerralla? Enkä ressaisi enää niin hirveästi? Arvostaisin ja osaisin olla vielä kiitollisempi?


Virallisena testipäivänä, 2 viikkoa tuoresiirron jälkeen, digi-testi näyttikin yllättäen ”raskaana”. Jonkunlainen vuoto oli alkanut tosiaan pari päivää ennen testiä ja olin jo asennoitunut siihen, että tuoresiirto on epäonnistunut ja lugesteronista johtuen vuoto alkaa paljon niukemmin. Kuitenkin google -piinapäivien aikana paras ja samalla inhottavin kaveri- ehtii ylläpitää toivoa. Sieltä löytyy tietoa, että niukka vuoto ilman hyytymiä voi alkuraskauden aikana olla hyvin normaalia ja vaaratonta. Ja siihen asti kun sain plussan, niin vuoto oli juurikin sellaista.

Tämä toivoa täynnä oleva hetki on kuitenkin nopeasti ohi.

Ihan niin kuin minulle haluttiin lällättää, niin pari tuntia siitä pienestä toivon kipinästä, niin mahakivut yltyivät ja vuoto voimistui. Miksi just taas me? Miksi meille käy näin? Niin, kyllä tiedän, pitäisi kysyä "Miksi meille ei voisi tai pitäisi käydä näin, kun niin monelle muullekin".

Koen, että menetin vauvan. Vauvan, jota niin kovasti olin ehtinyt toivoa jo 6 vuotta. Sisarus ainokaisellemme. Vauvan, joka ehti olla kuitenkin vain alkio. Kahden viikon ajan kohdussani.

Sekavia ajatuksia

Vauvavuosi on ohi. Ja on todella haikea fiilis. Kyllä tästä vuodesta on nautittu kaikesta univajeesta, hammaskiukusta, räkätaudeista huolima...