Punktiosta tulee kolmen päivän päästä kaksi viikkoa. Jos olis normi kierto niin kai nyt testin pitäisi olla jo positiivinen. Onneksi ostin 8kpl raskaustestin pakkauksen. Voi testata vaikka vähän useammin… Testissä näkyy haamu. Ihan haalea ja ei siinä kyllä väriä ole. Taitaa olla viivan paikka.
Googlekin vahvistaa, tämän merkkiset testit antavat kuulemma herkästi vielä ihan selkeitäkin viivanpaikkoja. Voi tuskaa, ostin niitä 8kpl.
Punktiosta on nyt 12 päivää. Teen nyt aamupissasta uuden testin. Ei vitsi, kyllä tämä on vahvempi viivanpaikka, tästä saa jopa kuvan otettu:
Mutta silti, ei. Facebookin Lapselliset lapsettomat vahvistaa, ei tästä voi sanoa vielä mitään. Näitä on kuulemma nähty ja osalla ne on positiivisia ja osalla negatiivisia. Just. Eli sittenkin viivanpaikka. Ja oikeastaan huomaankin, että kehon lämpötila on laskemassa. Palelu on loppunut ja oikeastaan vähän välillä kuumottaa. Menkat siis tulee huomenna tai ylihuomenna. Tuleekohan ne tukilääkityksestä huolimatta? Siitäkin Google tietää kertoa, että osalla alkaa Lugesteronista huolimatta, osalla vasta viikko tukilääkityksen lopettamisen jälkeen.
No niin, nyt punktiosta on mennyt 15 päivää. Eilen loppui tukilääkitys. Tänään sitten alkaa vuoto. Joo, ei kunnolla, siteeseen asti ei tuu mitään. Ei oikeastaan punaista verta vielä ollenkaan. Tämä varmaan johtuu Lugesteroneista. Pikku hiljaa menkat siitä tulee läpi. Kyytipoikamme lähtee pöntön kautta isoon maailmaan. Pärjäile siellä.
Vihdoin. Virallinen testipäivä. Siirrosta tasan kaksi viikkoa. Teenkö edes testiä? Tämähän on jo ihan selvä peli. Pakko kai se on tehdä. Kaksi viivaa. Mitä? Kuitenkin niin haaleita, että negahan se on. Punaista verta on tullut myös. Digipolulle kirjoitan negatiivisen tuloksen ja että vuoto on alkanut jo pari päivää aikaisemmin.
Viivat jää vaivamaan koko työpäivän ajan. Samoin se palelu, joka on taas vaivannut vähän aikaa. Ei minua menkkojen aikana palele koskaan, se alkaa vasta ovulaation jälkeen. Onkohan koko keho nyt ihan sekaisin?
Digipolulla hoitaja vastasi, pahoittelut negatiivisesta testistä. Toivoo, että pärjäillään jotenkuten. Lohdutus, että pakkasessa on 8 alkiota. Ohjeet, siitä miten tästä eteenpäin. Pakastealkion siirtoa odottamaan.
Vastaan, että teen illalla varmuuden vuoksi digitaalisen testin. Kyytipoika, ootko vielä messissä?
Apteekissa ihan hölmö olo. Vähän niinku pitäisi sanoa kassatädille, etten ole raskaana, mutta varmistan asian vaan.
Kotona katselen aamun viivoja. Ei ne vaan voi olla viivanpaikkoja. Kyllä niissä näkyy jopa vähän punaista väriä. Digi vahvistaa asian.
Gravid.
Raskaana.
1-2.
Alan itkemään. Olen tällä hetkellä raskaana. Tätä olen odottanut kuusi pitkää vuotta. En ole koskaan esikoisemme raskauden jälkeen saanut kahta viivaa testeihin. Digiä en ikinä edes tehnyt, niin säännöllinen kierto on ollut, että asia on aina ollut ihan selvä.
Mutta tämä vuoto. Samalla kun lähetän kuvan testeistä rakkaalle miehelleni, huomaan kuinka maha vaan tulee kipeämmäksi. Voiko olla totta. Olen just saanut tietää, että pienokainen on yrittänyt kiinnittyä, mutta ei kuitenkaan tullut jäädäkseen. Miksi minun piti saada tietoon, että olen ollut hetken raskaana, mutta menetän tämän pienen elämän alun? Jos ei olisi ollut testipäivä tänään, en olisi tehnyt raskaustestiä.
Seuraava yö on aivan tuskainen. Niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Seuraava päivä on onneksi niin täynnä vauhtia töissä, etten asiaa ehdi sen enempää ajattelemaan. Hirvittää vaan, pitääkö siteet ja tamponit verenvuodon aisoissa. Sen verran voimakkaasti veri vuotaa.
Mutta illalla. Tulen kotiin. Onneksi olen hetken yksin. Saan itkeä. Katson vielä digi-testiä, jossa edelleen lukee sama teksti. Otan kuvan muistoksi. Lyhyt oli kyytipojan matka – mutta kuitenkin pitempi kuin oletin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti