Hyviä puolia lapsettomuudessa?

Silloin kun oikein masentaa, eli ainakin joka kerta kun menkat alkaa, niin maailma romahtaa. Koen silloin, etten ole kovinkaan naisellinen nainen, pettynyt omaan kroppaan, kun en edes raskaudu. Tuntuu epäreilulta, toisille annetaan lapsia, vaikka ei haluaisikaan ja toisille ei vaikka kuinka toivoisi. Kysyn, miksi, mitä olen tehnyt väärin, että meille ei suoda jälkikasvua enempää? Miksi meidän tytönkin pitää kärsiä siitä, ettei saa sisaruksia?

Silloin saa aina tehdä aika ison työn, että saa psyykattu itseä takas tähän maailmaan ja vähän positiivisemmalle tuulelle.

Mitä hyviä puolia tässä lapsettomuudessa sitten on?

Nukkuminen! Ai että! Arvostan kokonaisia öitä.

Voin käydä töissä. Joojoo, tiedän, valitan varmaan silloin tällöin töistä, liian paljon tekemistä, liian vähän tekemistä, ei tarpeeksi haasteita jne. Mutta olen todella iloinen, että saan ja pystyn käydä töissä ja että minulla on muutakin elämässä kuin vaan kotityöt, lastenhoitoa ja omat seinät. Töiden kautta kun saa tutustua vieläpä aivan loistotyyppeihin!

Samalla tasolla tuon nukkumisen kanssa: syöminen. Kyllä, tykkään syödä ja tykkään ruuasta. Kun ei ole raskaana niin ei tarvii tarkkailla tuorejuustoja ja voi syödä raakaa kalaa.

En ole koskaan oikeasti polttanut, mutta muutaman kerran vuodessa tykkään polttaa sikareita.

On kiva laittaa parempia vaatteita päälle, kun pysyy puhtaana. Ei puklata päälle eikä pyyhitä räkää housuihin.

Reissaaminen alkaa olla aika helppoa. Tyttö osaa jo itse vetää omaa matkalaukkua. Omat kädet on käytössä pitämään miestä tai tyttöä kädestä kiinni (tai kantamaan laukkuja), kun ei tarvitse työntää rattaita.

No, en ole itsekään kovin vakuuttunut, että nuo nyt kovinkaan hienoja juttuja olis (paitsi tuo nukkuminen!), eikä nuo nyt kovinkaan paljon piristä, kun haikailee ja tuskailee lapsettomuuden kanssa. Mutta on tässä siis kuitenkin jotain positiivista josta nyt kannattaa aina silloin tällöin yrittää nauttia.