maanantai 13. marraskuuta 2017

Vain uni

”Meille pian syntyy lapsi. Olen raskaana ja ultrassa näkyy, että on poika. Itken ilosta, meillä on ennestään kaksi tyttöä ja nyt on tulossa poika. Vauva syntyy ja päästään kotiin aloittamaan uutta arkea. Soitan äidilleni ja anopille. Meillä on kolme lasta. Isosiskot ovat innoissa, suukottelevat vauvaa. Olen iloinen, odotus sekä sitä edeltävä pitkä odotuksen odotus palkittiin.”

Hehheh. Tämä oli niin todellinen uni, että vaikka unen aikana kävin pari kertaa melkein hereillä, niin aamulla kesti hetken taas tajuta, että niin, meillä on edelleen yksi lapsi, enkä ole raskaana. Kyllä tämä lapsettomuus aina silloin tällöin vaivaa enemmän mieltä. Ehkä varsinkin silloin, kun kuukautiskierros on loppupuolella ja menkkojen odotus sekä uuden pettymyksen pelko ovat alitajuisesti vahvasti läsnä.

Huomaan näistä unista myös, milloin jaksan paremmin ja milloin huonommin. Milloin jaksan paremmin käsitellä lapsettomuutta ihan heräillä ollessa esimerkiksi lenkillä ja milloin syystä tai toisesta se jää käsittelemättä. Nyt taitaa olla taas sellainen vaihe, jolloin en jaksa käsitellä lapsettomuutta, koska lähipiirissä tapahtuu muita ikäviä asioita. Huomaan kuitenkin, että alitajunnassa asia on läsnä.

Tuli tarve kirjoittaa. Ehkä kirjoittaminen auttaisi? Jos ajatuksia ja tunteita saisi paperille? Kyllä tykkään myös lukea muiden kokemuksia, ne usein koskettaa hyvinkin syvästi, lähestulkoon aina löytyy niin paljon samaa, samoja ajatuksia, pelkoja ja tunteita, että itkettää. Harmi vaan, että lapsettomuudesta ja varsinkin lapsellisen lapsettomuudesta kirjoitetaan niin vähän. Aihe on kuitenkin hyvin arka, niin henkilökohtainen ja intiimi. Tuntuu siltä, että vain samaa kokeneet pystyvät ymmärtämään ja antamaan tukea. Kenelle sitten uskaltaa kertoa asiasta? Avautuminen tarkoittaa, että paljastaa itsestään todella kipeän asian ja toisen suhtautuminen, lähinnä vähättely pelottaa. Kommentit, kun ovat tulleet hyvin tutuiksi matkan varrella ja niitä jopa melkein osaa jo ennustaakin.

Toivon, että kirjoittamalla osaisin käsitellä lapsettomuutta nyt niin, että se auttaa omaa jaksamistani. Jos se samalla auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia niin vielä hienompi juttu. Ja ehkä se auttaa myös jotakuta lapsettomuutta vierestä seuraavaa suhtautumaan asiaan ja antaa edes pienen pienen aavistuksen siitä, mitä tuskaa se monesti tuo siitä kärsivälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sekavia ajatuksia

Vauvavuosi on ohi. Ja on todella haikea fiilis. Kyllä tästä vuodesta on nautittu kaikesta univajeesta, hammaskiukusta, räkätaudeista huolima...