Kyllä tässä on vuosien varrella ehtinyt tehdä testejä. Ovulaatiotestejä ja raskaustestejä.
Tuntuu hassulta ajatella, jos tavallisesti nainen ostaa raskaustestejä elämässään 10kpl ja tulee siinä raskaaksi pari kolme kertaa niin itse taas olen ostanut testejä niin paljon, etten jaksa edes enää laskea. Ja en ole ostanut testejä enää pitkään aikaan.
Yhden ainoan kerran olen saanut testiin plussan. Ja silloin en meinannut uskoa sitä, piti ostaa muutaman testin lisää.
No, ovulaatiotestejä en ole tehnytkään ennen ensimmäistä raskautta. Sen jälkeen kylläkin. Jossain vaiheessa säännöllisesti joka kierrossa. Sitten joskus silloin tällöin. Ja nyt ei pitkään pitkään aikaan.
Ovulaatiotesteihin en ole koskaan saanut kuitenkaan selkeetä plussaa. Kyllä testiviiva on ollut ovulaation aikana aina selkeästi vahvempi kuin muulloin, mutta ei se ole koskaan ollut yhtä vahva tai vahvempi kuin kontrolliviiva.
Nyt sitten pitkästä aikaa ajattelin testata. Ilman mitään erityistä toivoa, että voisi onnistua ja tulla raskaaksi. KP 10 aloitin testausta, kierrot on lyhimmillään ollut 25 päivää. KP 13 oli selkeästi jo vahvempi viiva. Mutta sitten KP 14 viiva olikin tosiaan ensimmäistä kertaa mun testaushistoriassa yhtä vahva, ehkä jopa vahvempi kuin kontrolliviiva!
Jei! Jotain siis kuitenkin tapahtuu hormonitoiminnassa. Ja vielä parempaan päin. Ehkä joskus voikin vielä onnistua ja tulla raskaaksi.
Olen epäillyt, etten ovuloi läheskään joka kierrossa, sillä lapsettomuustutkimuksissa joku arvo (olikohan progesteroni?) olikin hyvin alhainen, joskin vielä viitearvoissa. Ja siis LHkin on ollut vissiin aika alhainen – kun en ole koskaan ovis-testeihin saanut plussaa.
Kuitenkin meillä on yksi lapsi. Luomuplussa. Silloin kuusi vuotta sitten olosuhteet ja hormonitoiminta, sperma ja ajoitus mätsäsi yhteen. Oi jospa saisimme kokea tällaista ihmettä uudestaan!
PS. Kyllä tällainen plussa herättää toivoa ja innostusta. Kyllä tästä palaa taas maanpinnalle kun seuraavat kuukautiset alkaa. Ja jättää testaamatta taas pitkään aikaan.
Olen 33vuotias saksalainen nainen, joka avaa tässä yhtä sun toista asiaa omasta elämästään. Varsinkin sitä yhtä. Perheeseen kuuluu mun lisäksi mies, tytär ja poika. Blogi toimii ajatusten kaatopaikkana. Lapsettomuudesta olen kärsinyt yhteensä yli 7 vuotta, siitä 6 vuotta sekundaarista lapsettomuutta. Ja matka jatkuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sekavia ajatuksia
Vauvavuosi on ohi. Ja on todella haikea fiilis. Kyllä tästä vuodesta on nautittu kaikesta univajeesta, hammaskiukusta, räkätaudeista huolima...
-
Eka ivf. Pääsemme tuoresiirtoon hyperstimulaatioriskistä huolimatta. Alkiota kutsutaan kyytipojaksi. Hienosti kehittynyt 3 päivän ikäinen al...
-
Kyllä. Kaksi viivaa. Siinä ne on. Toinen on todella haalea, mutta silti ihan selvästi näkyy. Mielessä vielä helmikuun kemiallinen raskaus....
-
Biokemiallinen raskaus. Niin kai lääkärit sitä meidän kyytipojan aiheuttamaa plussaa kutsuvat. No, itse ajattelen, että se oli paljon ene...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti