Kummilapset

Olen aina tykännyt lapsista. Jo silloin kun olin itse vielä pieni, toivoin että minulle tulisi lisää sisaruksia – meitä kun on vain kaksi. Tykkäsin hoitaa nuorempia ja keskustella aikuisten kanssa, moni sanoisi, että olin pikkuvanha. Ja voi olla, että piti myös paikkansa. Teininä tykkäsin toimia naapureilla iltaisin lastenhoitajana. Nyt aikuisena olen koulutusalalla töissä, joskin meidän asiakkaat onkin jo melkein aikuisia.

Muistan sen hetken kun vaihto-opiskelijavuonna oli 10 minua nuorempaa lasta isäntäperheessäni. Kyllä, joskus elämä oli yhtä kaaosta. Mutta en unohda koskaan sitä yhdessä tekemisen meininkiä. Toisista välittämistä. Ei koskaan tarvinnut olla yksin, mutta kaikki ymmärsi kun halusi joskus yksin. Erilaisuuden hyväksyntää ja toisten arvostamista. Omasta perheestä löytyy touhuun kuin touhuun kaveria. Sählymatsitkin onnistuu omalla porukalla.

Ja silloin vaihto-oppilasvuonna tuli elämääni myös pienet vauvat. Ei kotimaassani ollut ympärilläni pieniä vauvoja. Suomessa oli. Oli jotain aivan ihmeellistä pitää pientä vauvaa sylissä, ihmetellä miten toinen voi olla niin pieni ja niin täydellinen. Niin viaton ja luottavainen. Pieni vauva kun nukahtaa syliin, niin muu maailma katoaa ympäriltä.

Olen saanut suuren kunnian toimia monen lapsen kummitätinä. Joka kerta se koskettaa tosi syvästi ja monenlaiset ajatukset käy mielessä. Aina nousee myös kielteisiä ajatuksia. Harmittaa, että meillä ei ole omia lapsia enemmän kuin tämä yksi. Mutta joka kerta kiitollisuus voittaa. Olen todella otettu, että läheiset ihmiset –sellaiset, jotka tietää meidän lapsettomuudesta, mutta myös sellaiset, jotka eivät tiedä – luottavat niin paljon, että haluavat minut ja meidät pariskuntana ja perheenä heidän pienelle aarteelle kumppaniksi elämän matkalle. Tyttäremmekin ajattelee, että saa olla kummisisko näille muille häntä vanhemmille ja häntä nuoremmille kummilapsillemme.

Tuntuu hyvältä, että saa olla toisillekin lapsille turvallinen ja läheinen aikuinen. Kummina ei tarvitse vastata kasvatuksesta, kuitenkin lapsi voi viettää esimerkiksi viikonloppuja meillä tai lähdetään yhdessä päivän retkelle. Ymmärrän ehkä hieman, mitä isovanhemmuus voisi ehkä tarkoittaa – kokonaisvastuu on muualla, mutta saa osallistua. On lapselle tärkeä ja rakas läheinen ihminen ja itsekin rakastaa sitä lasta paljon – jos ei kuitenkaan samalla tavalla kuin omaa.