lauantai 13. tammikuuta 2018

"Kyllä se siitä"

Jos ei itse ole kokenut lapsettomuutta niin on usein parempi vaihtoehto olla sanomatta vinkkejä ja lohdutuksia.

Kuitenkin ihan läheisetkin ihmiset – hyvää kai tarkoittavat – kommentoivat:

Olet vielä nuori. Sinulla on vielä paljon aikaa hankkia lapsia.

Teillä on yksi ihana lapsi.

Ei kaikille edes sitä yhtä anneta.

Älä ressaa.

Lähtekää lomalle, kyllä siellä tärppää.

Syö D-vitamiinia.

Pääsette nyt jo paljon helpommalla, kun lapsenne on jo näin iso.

Aloita uusi harrastus.

Älä ajattele asiaa.

En itse kaipaa sääliä. En edes oleta, että joku, jolla on helppo tulla raskaaksi tai ei halua tulla raskaaksi, ymmärtäisi. Mutta toivoisin, että minua kohdataan ja ollaan läsnä niin että toinen ymmärtää, että tämä on asia, joka vie minulta paljon voimavaroja.

Ne kommentit, lohdutukseksi varmastikin tarkoitettu, ei enää satu. Mutta minua jää harmittaan usein se, että se ihminen, jolle avauduin itselleni niin vaikeasta ja intiimistä asiasta, ei anna minun ongelmien tulla kovinkaan lähelle.

Olen todellakin oppinut arvostamaan ihmisiä, jotka aidosti haluavat kohdata. Hyviä keskusteluja on syntynyt esimerkiksi just tästä lapsettomuudesta.
Mutta samoin yritän itse olla tukena muille. Kuitenkin kaikilla on elämässään omat haasteensa ja vaikka itse ei olisi kokenut samoja vaikeuksia, niin voin kohdata, katsoa silmiin ja välittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sekavia ajatuksia

Vauvavuosi on ohi. Ja on todella haikea fiilis. Kyllä tästä vuodesta on nautittu kaikesta univajeesta, hammaskiukusta, räkätaudeista huolima...